
Rakettien tuhoja Sderotissa tammikuussa 2009. (Kuva: © Heikki Kangas)
Katsaus menneeseen
Vuoden taiteessa on tapana tutkailla mennyttä vuotta. Kuinka lyhyeltä tuo jakso vaikuttaakaan. Kun viime joulun tienoossa olin perheen kanssa israelilaiskylämme puistossa pelaamassa koripalloa, soivat Gazan sodan ensimmäiset hälytykset korviimme ja tuosta läksi jälleen yksi toimittajan tiivis rupeama Lähi-idän kriisin keskellä. Ensimmäiset blogini ajauduin kirjoittamaan vasta noissa kolmannen ”Israelin sotamme” tunnelmissa.
Seuraavassa kertaukseksi tiivistelmää 1.1.2009 ensimmäisistä Gazan sodan päivistä:
”Lähi-itä ja sen piskuinen keskus, Israel on mielenkiintoinen, arvaamaton ja pelottavakin paikka. Kulunut viikko on asian jälleen vahvistanut. Israelin mittavat ilmaiskut Gazaan sekä palestiinalaisten raketit ja kranaatit ovat jo viiden päivän ajan aiheuttaneet hyvin vakavan uhkan yli kahden miljoonan ihmisen arkeen. 1,5 miljoonaa heistä on gazalaisia ja reilut puoli miljoonaa lounaisen ja Keski-Israelin asukkaita.
Mikäli taistelut pitkittyvät, uhreja tulee lisää. Israel menettää samalla kansainvälistä arvostustaan. Jo nyt on ollut erittäin laajoja mielenosoituksia eri puolilla maailmaa Israelia vastaan, pienimuotoisena myös Helsingissä.
YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon tuomitsee Israelin kohtuuttoman voimankäytön. Samalla hän paheksuu iskuja Israelia vastaan ja hyväksyy Israelin oikeuden puolustaa itseään. Tässä dilemma onkin, miten puolustaa siviiliväestöä ilman voimankäyttöä. Gazan raja-alueen juutalaisasutukset ovat jo vuosien ajan joutuneet kokemaan arabien ääriryhmien tulitusta. Missä on kohtuuden raja, jos raketit saavat aikaan päivästä päivään pelkoa, aineellista tuhoa, haavoittumisia ja jopa kuolemaa. Raketteja ja kranaatteja on tullut Gazasta viimeisten kolmen vuoden aikana Israeliin parisen tuhatta, suurin osa niistä 20.000 asukkaan Sderotin kaupunkiin ja sen lähiympäristöön.
Nyt tilanne on erilainen, kun Israel aloitti laajamittaisen sotatoimen Gazan aseryhmiä ja raketinampujia vastaan. Hamas on pyrkinyt kärsimiensä tappioitten keskeltä vastaamaan ampumalla raketteja Israelin puolelle niin pitkälle kuin mahdollista.
Perheenä olemme tämän joutuneet myös kokemaan useina päivinä, sillä asumme noin 30 kilometrin päässä Gazasta, suur -Tel Avivista kaakkoon. Esimerkiksi keskiviikkona Hamasin ammuksia lensi joka puolelle meitä ympäröiviin kyliin ja kaupunkeihin. Vaikka sotatilanteen ymmärtää, ei tunnu kivalta, kun joutuu vetäytymään päivittäin useita kertoja pommisuojaan. Keskiviikkona 13-vuotias tyttäremme ja koko hänen koulunsa evakuoitiin kesken päivän. Pienemmät lapset, joitten koulut ovat vieläkin lähempänä varoaluetta, ovat jääneet jo aiemmin koteihin. Meillä on riittänyt vilskettä, kun naapurien lapset ovat tulleet opettelemaan suomalaisen pullan tekoa. Hälytysten soidessa meitä on kiiruhtanut parhaimmillaan vajaan seitsemän neliön pommisuojaan 11 henkeä. Välillä vaikuttaa kovin etäiseltäkin, kun eri maat ja yhteisöt vetoavat Gazan tulitauon puolesta ja toivovat siviiliuhrien välttämistä.
Sodassa valitettavasti siviilejäkin kuolee, ja tämä uhka kasvaa, jos käytetään ihmiskilpiä. Vaikka sodasta tiedottamiseen liittyy aina annos propagandaa, kokemusteni ja lukuisten haastattelujen perusteella en pidä silti tavattomana Israelin armeijan kommenttia, jonka mukaan Hamasin asemiehet ovat vetäytyneet paitsi maan alle myös tavallisen kansan keskelle muun muassa sairaalarakennuksiin ja pukeutuvat siellä lääkärien ja hoitajien asuihin.
Laajenevien sotatoimien ongelmana on toistaiseksi ollut se, etteivät ne tee israelilaisten siviilien elämää turvallisemmaksi. Hamas on ampunut edelleen päivittäin kymmeniä raketteja ja osa niistä on entistä tehokkaampia, kantama on jo reilun 40 kilometrin päähän.
Pommihälytyksen soidessa meillä on 45 sekuntia aikaa kiirehtiä suojaan. Gazan rajapinnassa tuo varoaika on 10 sekuntia, sitten raketti tai kranaatti iskeytyy johonkin. Ilmapommituksissa gazalaisilla ei ole edes tuota lyhyttä varoaikaa. Tällaista on valitettava sodan arki.”
Lähi-itä säilyy räjähdysherkkänä. Vuodessa tilanne ei ole ratkaisevan paljon tyyntynyt, vaikka näinä päivinä odotetaan Hamasin vastausta kolme vuotta sitten kaapatun israelilaisen sotilaan vapauttamisesta liki tuhatta palestiinalaisvankia vastaan.
Toisaalta huhutaan laajemmasta liennytyksestä ensi vuoden alussa. Ilmeisesti Euroopan maaperälle yritetään hamuta rauhanprosessiin Israelin ja palestiinalaisjohdon lisäksi syyrialaisia. Äkkipäätä se tuntuu suurilta puheilta kuten monesti ennenkin. Eurooppa on lähtenyt kohottamaan sovittelijan profiiliaan, sen ulkoministerit vaativat kaksi viikkoa sitten Jerusalemin jakamista myös palestiinalaisten pääkaupungiksi. Tähän ehtoon konsultaatiot sitten viimeistään kaatuvat.
© HEIKKI KANGAS