BLOGIT PORTAALISSA SEURAKUNTALAINEN.FI

Tervehdys blogini ja kommenttieni lukija.

Pahoitteluni, että päivitykset ovat jäänneet pahasti rästiin. Ajankäyttöni ei valitettavasti ole riittänyt kovin tiheään kommentointiin. Olen keskittynyt säännöllisemmin yhteen sivustoon; blogikirjoitteluni siirtyi kesällä portaaliin: http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/kangas

Sieltä voit seurata kommentointiani ensisijassa Lähi-idän tapahtumista. Olen kirjoittanut sivustolle keskimäärin 1-2 viikon välein lukuunottamatta loppukesällä noin kuukauden lomajaksoa. Tervetuloa lukemaan ja myös keskustelemaan. Jos ajankäyttö sallii ja aiheet vaativat palaan tämän blogisivun pariin myöhemmin.

Ystävällisesti Heikki Kangas

UUDET TUNNUSTELUT

Tervehdys Lähi-idän Polttopisteessä –blogin lukijat!
LÄHI-IDÄSSÄ YRITETÄÄN UUTTA RAUHANKIERROSTA

Palestiinalaisten ja Israelin väliset epäsuorat rauhanneuvottelut käynnistyivät puolentoista vuoden tauon jälkeen viime viikon vaihteessa. Käytännössä osapuolilla ei ole ollut järin vakavia yrityksiä neuvotella liki kymmeneen vuoteen.
Palestiinalaiset ovat kieltäytyneet neuvottelemasta suoraan Israelin hallituksen kanssa, vaikka pääministeri Benjamin Netanjahu on tehnyt useita sovintoesityksiä mm. jäädyttämällä Länsirannan alueen uudet rakennusluvat sekä niitten asuntojen rakentamiset, joitten perustöitä ei vielä aloitettu ennen joulukuuta 2009. Tämä väliaikainen rakennuskielto kestää syksyyn saakka. Netanjahu on todennut, että Israel odottaa tänä koeaikana, löytyykö presidentti Mahmoud Abbasista ja muista maltillisina pidetyistä palestiinalaisista aitoa neuvottelukumppania.

Tällä hetkellä Israelissa on pessimistinen näkemys neuvotteluista. Poliitikot eivät oikein jaksa uskoa, että keskusteluissa päästäisiin todellisiin tuloksiin. Monet Israelin keskeiset päättäjät näkevät, että palestiinalaisosapuoli ei halua sovitella ja pelaa aikaa saadakseen puolelleen laajentuvaa painostusrintamaa Israelia vastaan. Esimerkiksi Israelin tärkein liittolainen, USA on presidentti Barack Obaman johdolla jo vuoden ajan vaatinut Israelilta voimakkaampia myönnytyksiä palestiinalaisille.
Toisaalta neuvottelujen suurimpia ongelmia on ollut alkuvuodesta 2006 lähtien se, että palestiinalaishallinto on jakautunut kahtia. Suurempaa Länsirantaa isännöi Abbasin Fatah –puolue, kun taas Gazassa on vallassa vaalivoittaja, islamistinen Hamas –ryhmä, joka ajoi Abbasin kannattajat väkivaltaisesti ulos Gazasta ja masinoi alkuvuodesta 2009 rakettisodan Israelia vastaan.

Arabit ovat oletetusti laajana rintamana tukeneet palestiinalaisia. Esimerkiksi maaliskuun lopussa Arabiliiton huippukokouksessa Libyassa pääsihteeri Amr Moussa korosti, että arabimaiden on valmistauduttava siihen, että Lähi-idän rauhanneuvottelut epäonnistuvat täydellisesti, jolloin konsultaatioille on harkittava vaihtoehtoja.
Moussan mukaan Lähi-idän rauhanprosessissa on saavutettu käännekohta. Israel on harjoittanut omaa politiikkaansa 20 vuotta, eivätkä arabit ole tuona aikana saavuttaneet mitään todellista.Moussa ei täsmentänyt, mitä neuvottelujen vaihtoehdot voisivat olla. Viittasiko hän kenties avoimen konfliktin mahdollisuuteen Israelin kanssa? Vai olisiko kyse kuitenkin jatkodiplomatiasta? Uutisvälineissä ounasteltiin, että Moussa toivoisi paluuta Saudi-Arabian vuoden 2002 esitykseen, jonka perusteella arabimaat normalisoisivat suhteensa Israeliin vain siinä tapauksessa, että Israel vetäytyy miehittämiltään alueilta ja suurin osa palestiinalaispakolaisista saa palata entisille kotikonnuilleen.

Kun Suomi ja laajemmin Eurooppa elävät yleensä kesän korvalla uutisköyhää aikaa, täällä riittää tiedottajilla laajasti pähkäilemistä palestiinalaiskysymyksen ohella mm. Iranin ydinasepolitiikasta.
© HEIKKI KANGAS, Israel

PS. Hävettävän kauan on edellisestä kommentista, koetan palata tihentyvästi kirjoitussorvin ääreen. Olen viipynyt monien suomalaisten hauskassa ja rakentavassa seurassa oppaana useita viikkoja, kun he ovat käyneet Israelissa turistimatkalla ja samalla ammentaneet tietoa Lähi-idän ajankohtaisista uutistaustoista.
Tänään torstaina 13.5. tuli Radio Dein kautta raporttini uusimmasta yrityksestä päästä takaisin rauhanneuvotteluihin. Tuskaiselta vaikuttaa. Palestiinalaispuolella odotetaan ilmeisesti aikaa, jolloin kansainvälinen painostus lisääntyy ja Israel pakotetaan rauhanehtoihin.
Yllä oleva teksti on keskeisiä poimintoja radioraportistani.

IRAN JUHLII URAANIA

Iranin vallankumouksen juhlat

Pakersin juuri valmiiksi 28-sivuisen lukupaketin Lähi-idästä. Tuon aikakauslehtikäärön yhtenä osiona oli valitettavasti jälleen Iran, joka parhaillaan juhlii vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen vuosipäivää. Iranilaisjohtajien iskusanana oli ”oma uraani”, samalla kun oppositio viritti vastamielenosoituksia. Näissä opposition juhlissa monet toimivat konkreettisesti henkensä kaupalla.
Iranista on tullut pysyvä, pelon sävyttämä uutisaihe, Lähi-itään. Tämän kuun alussa maan Israelin ja lännen vastainen hallitus ilmoitti jälleen kerran, ettei se aio luopua ydinpolttoaineen rikastamisesta, vaan jopa jatkaa rikastusasteen nostamista, mikä merkitsee auttamatta suurempaa mahdollisuutta ja uhkaa ydinaseesta.
Iran käynnisti helmikuussa autiomaan tutkimuslaitoksessa Natanzissa ydinpolttoaineen rikastamisen nykyisestä neljästä 20 prosenttiin, josta on helpohko edetä määrätietoisesti aseen vaatimaan noin 90 prosentin rikastusasteeseen.
YK puuhaa uusia pakotteita kuten on ollut tekevinään jo muutaman vuoden ajan. Aina on ollut joukossa joku isokenkäisten maa, joka on blokannut tiukat sanktiot. Pitkään vastaan hangoitteli Venäjä, jolla on ollut talousintressejä Iranissa. Nyt kun se on kääntynyt pakotteitten kannalle, turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenmaa Kiina oli edelleen sitä mieltä, että vielä tulee neuvotella ja taivutella. Jokainen vitkuttelun päivä kuitenkin vie uskonnollisten ajatollahien ja erittäin juutalaisvastaisen presidentti Mahmoud Ahmadinejadin luotaamaa Irania lähemmäksi asetta. Harvat maat enää kieltävät tätä pyrkimystä, vaikka Iran tietysti inttää, että sen ydinohjelma on rauhanomainen.

Israelin kannalta inhimilliset vaihtoehdot lipuvat vähiin. Yhdysvaltain sotilasekspertit liputtavat entistä mutkattomammin sen option puolesta, että Israel pommittaa Irania ennen kuin on liian myöhäistä. Israel on pieni, tiheään asuttu maa, joka ei voi ”atomiaseleikissä” ottaa vastaan ensi-iskua.
Skenaario atomisodasta on kuitenkin turhan pelottava, sillä mahdollisesti Israelin iskiessä Teheraniin ja sen ympäristöön, olisi kyse todellisesta hengenvaarasta miljoonille ihmisille. Toisaalta aivan samasta on kyse, jos Iranin annetaan puuhastella rauhassa ydintekniikkansa kanssa ja uhata Israelia ja muita. Se heittää uhopuheitaan kaikkiin suuntiin, joissa ei hyväksytä sen ”rauhanomaisia” suunnitelmia.
Iranilla on myös toimeliaita liittolaisia kuten Syyria ja Libanonissa Hizbollah –sissiliike, jotka hyvin mielellään häiritsevät väliajalla Israelin rajoja ja syyttävät sitten Israelia uhittelusta. Iranilla on atomieksperttien mukaan jo riittävästi sentrifuugeja, joissa uraanin rikastus tapahtuu. Tarvittavaa arsenaalia saattaa olla jopa paljon nopeampaan prosessointiin, sillä Iran ei ole enää pitkään aikaan päästänyt kansainvälisen atomienergiajärjestön tarkastajia laitoksiinsa. Osa tekniikasta on ilmeisesti piilotettuina maan sisään useisiin eri kohteisiin Iranissa.
Amerikkalaiset asiantuntijat sanovat, että päästessään 20 prosentin rikastusasteeseen Iranilla olisi enää noin puolisen vuotta aikaa siihen, että se voisi valmistaa ensimmäisen pommin. Rikastamisen alkuprosessi vie suhteessa paljon enemmän aikaa kuin loppuvaihe.

Toivottavasti YK:ssa vielä ennätetään viisastua ja asettaa todelliset pakotteet Irania vastaan ennen kuin on liian myöhäistä.
Samaan aikaan viisastelijat tietysti vaativat Israelia luopumaan omasta pelotteestaan ja julistavan alueensa ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi. Israelin on kuitenkin nykyisessä tilanteessa mahdoton sitä tehdä. Maata ympäröi vihamielinen islamilainen naapurusto, joka on valmis toimimaan, kun Israel osoittaa puolustuksellisesti vähäistäkin heikkoutta.
Lähi-itä on valitettavasti yhä alue, jossa hulluus tiivistyy. Tämän hulluuden keskellä Israelilla ei ole varaa löysäillä, kun ainoa uskottava liittolainen, USA:kin operoi kaukaa meren tuolta puolen.

© HEIKKI KANGAS

VAINOTTUJEN MUISTOPÄIVÄ

Auschwitzin portti (kuva: © Esa Toivainen)

Auschwitzin vapautuksesta 65 vuotta

Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisesta tuli keskiviikkona täyteen 65 vuotta. Olen vuosien mittaan paljon kirjoittanut aiheesta, tehnyt radiokommentteja ja keskustellut ihmisten kanssa. Ajattelin, että tänä vuonna jätän aiheen väliin. Kimmoke pohtia aihetta nousi kuitenkin nettilukijan tekstistä. Nimimerkki Hitler raapusti joitakin päiviä sitten blogiini yhden lauseen kannanoton toteamalla ykskantaan, ettei holokaustia ole koskaan tapahtunut.
Tuo herjaus jäänee sinänsä omaan arvoonsa, historian dokumentit ovat asian todistaneet faktaksi, minun ei sitä tarvitse nyt lähteä ruotimaan. Kuitenkin tällaisessa, ehkä vain harkitsemattomassa sukkeluudessa piilee isoja vaaroja. Suomalaisten ja muitten nettikeskusteluissa on yllättävän paljon vastaavia ”kommentteja”. Piloiksi tarkoitetut heitot muuttuvat sairaalloisessa ajattelussa tosiasioiksi, joita tuputetaan vastineeksi juutalaisten maailmanvaltaa vastaan tai käännetään vähättelyksi tyyliin: ”koska juutalaiset sortavat pienempäänsä, palestiinalaisia, heillä ei ole oikeutta vedota tai muistella holokaustia”.
Aikoinaan Hitlerin natsi-Saksan vainot muuttuivat katastrofiksi, jota hämmästellään edelleen: kuinka sivistyneet saksalaiset saattoivat ajautua yhden miehen mielivallan alle. Hitlerin tehokas propagandakoneisto Göbbelsin johdolla muistutti, kuinka selväkin valhe toistamalla muuttuu ”totuudeksi”.

Tilaisuuksia vainottujen muistoksi järjestettiin eri puolilla maailmaa, myös Puolassa, jossa Auschwitz sijaitsi. Tuosta nykyisestä keskitysleirimuseosta varastettiin joulun alla kuuluisa ”Arbeit macht frei” (Työ tekee vapaaksi) –kyltti, jonka alta juutalaisia ja muita Hitlerin listalle merkittyjä vähemmistöjä kuljetettiin tuhottaviksi. Tuo varastettu herjakyltti oli tarkoitus myydä Ruotsissa ja ilmeisesti rahoittaa uusnatsien toimintaa. Puolan poliisi jäljitti kuitenkin nopeasti varkaat ja kyltti saatiin takaisin.
Antisemitismin vastaisissa tapahtumissa on peräänkuulutettu sitä, että ihmiskunta yhteisessä rintamassa vastustaisi kaikenlaista rasismia ja suvaitsemattomuutta. Juutalaisten viestinä on Jerusalemissa Vainojen museossa: voimme antaa anteeksi, mutta emme unohtaa. On tärkeää tietää historian julmuuksista, jotta virheet eivät toistuisi.

Jos natsi-Saksan tapahtumia vähätellään, vallan ottavat holokaustin kieltäjät. Iranin presidentti Ahmadinejad epää holokaustin ja juutalaisten kärsimykset, ja peräänkuuluttaa samalla Israelin tuhoamista vetoamalla mm. palestiinalaisten tuskiin. Sekin on tosiasia, jota ei pidä kieltää, mutta palestiinalaisten ahdinkoon eivät juutalaiset ole yksin syyllisiä. Vähintäänkin yhtä lujasti tulee osoittaa arabien ja laajemmin islamilaisen maailman isoon perheeseen ja vastuuseen. Islamin traditio, joka pitää Jerusalemia ympäristöineen omanaan, ei ole hyväksynyt juutalaisia ja heidän valtiotaan Lähi-itään. Israelin on ollut pakko puolustaa olemassaoloaan voimakeinoin, muutoin arabiarmeijat olisivat sen rusentaneet. Viime vuosikymmenten rauhanprosessit ovat kahta sopimusta lukuun ottamatta pyörineet kehää, keskuksena on yhä Israelin ja palestiinalaisten kiista.

Suvaitsemattomuus on kasvatuksen tulos. Lähi-idässä rauhantahtoisuuden opetuksella on ohuet perinteet, erityisesti islam on jatkanut viime vuosikymmeninä Koraaninsa traditiota, vihollinen on lupa kukistaa väkivalloin ja tässä kategorioinnissa pahin vihollinen on juutalainen. Miten tästä taakasta vapaudutaan? Ihmiskeinoin se vaikuttaa mahdottomalta. Lähi-idässä ei toimi länsimainen demokratian logiikka. Eikä se toimi loppuun saakka lännessäkään.
Ihmiset tarvitsevat sisäistä, jumalallista rauhaa, joka johtaa rauhantahtoon lähimmäistä ja vihollista kohtaan. Ihmisen sisällä muhivat pahat tai hyvät ajatukset, jotka muuntuvat teoiksi.
© HEIKKI KANGAS

MAANJÄRISTYKSEN KESKELLÄ

ZAKAn panssaroitu ruumisauto. (kuva: © HEIKKI KANGAS)

Haitin israelilainen kenttäsairaala

Eri puolilla maailmaa on seurattu järkyttyneinä Haitin maanjäristyksen tuhoja, samaan aikaan kun etsintäryhmät jatkavat työtä katastrofialueella. Kansainväliset pelastusryhmät ovat raivanneet sortuneita rakennuksia ja vieläkin löytävät joitakin eloonjääneitä, vaikka kriittinen kuuden päivän aika on jo ohi. Uusien selvinneitten löytyminen on tästä eteenpäin entistä epätodennäköisempää.
Israelista on kansainvälisten auttajien joukossa erikoisryhmiä. Israelin pelastuspartiot ja kenttäsairaala ovat saaneet kosolti julkista kiitosta. Esimerkiksi televisioyhtiö CNN:n ohjelmassa haastatellut asiantuntijat ihmettelivät, miten nopeasti ja vaikuttavasti Israelin lääkintähenkilökunta sai muutamassa tunnissa telttasairaalan erikoislaitteineen täyteen toimintaan. Eräs amerikkalaisista haastatteluista totesi viikon alussa, että on kutakuinkin hävettävää, kun ryhmä toiselta puolelta maapalloa saa asiat pelaamaan paljon tehokkaammin kuin amerikkalaiset, jotka ovat kyllä avokätisesti syytäneet ohjelmiin kymmeniä miljoonia, mutta käytännön avun aloitus on kangertanut pahoin.
Ehkä yksi syy tähän israelilaisten osaamiseen on se, että he ovat joutuneet kehittämään taitojaan koko ajan konfliktien keskellä.

Israelista pelastusoperaatiossa on mukana myös vapaaehtoisjärjestö ZAKA, joka on kotimaassa tullut tunnetuksi itsemurhaiskujen jälkien siivoojana. Ammattimaisten vapaaehtoisten surullisena tehtävänä on ollut koota murhaiskuissa kuolleitten ruumiinpalat talteen haudattaviksi.
Tutustuin yhteen ZAKAn ryhmään vuosi sitten tammikuussa, kun heidän panssaroitu ruumisautonsa palasi Gazasta hakemasta Israelin sotilaitten ruumiita.Ryhmän jäsenet ovat matkanneet monissa maailman kolkissa. He auttoivat reilut viisi vuotta sitten myös Aasian tuhoaallon, tsunamin jälkiraivauksessa, ruumiitten keruussa ja tunnistamisessa. Maanjäristyksen jälkeinen hyökyaalto huuhtoi mereen tai murskasi yli 200.000 ihmistä.

ZAKAn vapaaehtoiset tekevät läheistä yhteistyötä Israelin poliisin kanssa. He osallistuvat kadonneitten etsintöihin ja auttavat monenlaisten onnettomuuksien jälkeen.
Vuonna 2004 ZAKAn edustajat lennättivät Hollannin Haagiin tuhoutuneen israelilaisen bussin. He halusivat kertoa mm. kansainvälisen oikeuden jäsenille, mitä terroristit saavat aikaan. Räjäytetyn ja palaneen bussinromun vieressä oli muistutuksena 950 israelilaisen kuvat. He menehtyivät palestiinalaisten väkivallan uhreina.ZAKAn toiminnan käynnistivät juutalaiset rabbit, jotka lähettivät vuonna 1989 ensimmäiset vapaaehtoiset siivoamaan ruumiita terrori-iskussa tuhoutuneesta bussista Tel Avivin ja Jerusalemin tien varrelta.
Nämä uskonnolliset juutalaiset katsovat, että surmien ja onnettomuuksien silpoutuneet uhrit tulee haudata siten, että arkkuun saadaan mahdollisimman täydellisinä kuolleen juutalaisen ruumiin osat. He soveltavat tätä auttamistyötä myös toisuskoisiin, jotka ovat joutuneet uhreiksi katastrofeissa. He toimittavat ruumiit uhrien omaisille.ZAKAn vaikea ja uhrautuvainen työ on saanut laajaa arvostusta Israelissa ja muualla. ZAKA lyhennys tulee hepreankielisistä sanoista Zihuy Korbanot Ason, mikä viittaa onnettomuuksien uhrien tunnistamiseen.
ZAKAn vapaaehtoisten oikeustieteellinen asiantuntemus ja taito tunnistaa ruumiita kenttäoloissa ovat saaneet kansainvälistä tunnustusta ja huomiota. Tästä on esimerkkinä Kaakkois-Aasian tsunami.

Haitissa pelastustyöt keskeytyivät keskiviikkona lyhyeksi aikaa, kun saarta ravisutti voimakas jälkijäristys. Se sai aikaan ainakin aineellista lisätuhoa. Reilu viikko sitten erittäin voimakas maakuoren liike tuhosi köyhän Haitin pääkaupunkia Port-au-Princeä ja surmasi ainakin kymmeniä tuhansia ihmisiä. Arviot puhuvat jopa 200.000 uhrista. Haitin koko asukasluku on 9 miljoonaa.
Suomesta Haitiin on annettu pääasiassa raha-apua, joka toimitetaan perille YK:n järjestöjen sekä Punaisen Ristin ja Kirkon Ulkomaanavun kautta. YK:n mukaan suurimmat avuntarpeet ovat ruoka, puhdas vesi, asumisen ja kuljetusten järjestelyt.SPR on saanut tukea uuden kenttäsairaalan perustamiseen. Kirkon Ulkomaanavun tuki on ruoka- ja vesihuoltoa varten. Ulkoministeriön toimittama apu on tähän mennessä ollut noin viisi miljoonaa euroa.
© HEIKKI KANGAS

TURKIN JA ISRAELIN SUHTEET HIERTÄVÄT

Diplomaattikriisi

Viime viikolla Israelissa käytiin kovaa keskustelua maan suhteista Turkkiin. Loppuviikosta kiista kulminoitui varaulkoministeri Danny Ayalonin anteeksipyyntöön Turkin suurlähettiläälle.
Diplomaattisen kiistan juuret ovat vuoden takaisessa Gazan sodassa. Turkki on tuominnut pitkin matkaa Israelia aiheesta kovin sanoin. Nyt Israelin ulkoministeriö antoi takaisin tavalla, joka ei miellyttänyt turkkilaisia. Ministeri Ayalon kutsui luokseen Turkin lähettilään ja kohteli häntä nöyryyttävästi. Ayalon ohjasi lähettilään istumaan sohvalle, joka oli ministerin istuinta alempana, ja paikalla oli israelilaisia tv-kanavia kuvaamassa tilannetta.
Ayalonin esiintymisen taustalla oli Turkin viime aikojen vahvat moitteet Israelia vastaan. Tämä ilmapiiri on levinnyt esimerkiksi Turkin television viihdesarjoihin, joissa Israelia käsitellään erittäin negatiivisesti ja juutalaisia sotilaita leimataan murhaajiksi. Ayalon torui lähettilästä mm. näistä ohjelmista.
Kun Israel vastasi vuosi sitten ilmapommituksin Gazan palestiinalaisten vuosikausia jatkuneisiin raketti- ja kranaattitulituksiin, Turkki kovensi linjaansa suhteessa Israeliin. Muslimimaan pääministeri Recep Tayyip Erdogan syytti juutalaisvaltion toimia barbaarisiksi ja poistui keväällä Geneven kansainvälisestä talouskokouksesta mielenosoituksellisesti Israelin presidentti Shimon Peresin puheen aikana. Palatessaan kotimaahan Erdogan sai suurelta kansanjoukolta sankarin vastaanoton kritiikistään Israelia vastaan.

Israelin hallitusta harmittaa, että Turkki on jatkuvasti solvannut sitä. Samaan aikaan, kun Turkki diplomaattisen protokollavirheen vuoksi vaati anteeksipyyntöä ja aikoi vetää lähettiläänsä ulos, se ei pahoittele millään tavoin Israelin vastaisen ilmapiirin lietsomista. Israelissa pelätäänkin laajasti, että Turkki on lujaa vauhtia liukumassa Israelin vastaiseen muslimileiriin.
Lokakuussa Turkki peruutti yhteiset sotaharjoitukset Israelin kanssa. Samaan aikaan se elvyttää suhteitaan Syyriaan, jonka kanssa Israelilla on ollut vuosikymmenien kiista Golanin kukkuloista. Israelin hallituksen mukaan Turkista ei enää ole sovittelijan rooliin, jota se yritti vielä syksyllä 2008.
Gazan sodan aikaan tammikuussa 2009 maassa oli laajoja Israelin vastaisia mielenosoituksia. Kiistellyssä tv-show’ssa ilmaistaan dokumentin tapaan, miten Israelin sotilas ampuu palestiinalaista kiviä heittävää poikaa selkään, samoin sotilas surmaa kylmäverisesti kauniskasvoisen nuoren tytön. Näytelmän kuvissa vilautetaan myös palestiinalaisia, jotka on komennettu israelilaisen teloituskomppanian eteen. Kun Israelin diplomaatit ovat virallisesti paheksuneet fiktionaalista show’ta, turkkilaiset ovat vastanneet, että heidän kritiikkinsä on oikeutettua, koska YK:n ihmisoikeuskomissio on todennut Israelin tehneen sotarikoksia Gazassa.
Turkin johto on aiemminkin arvostellut Israelin palestiinalaisiin kohdistamia voimatoimia, mutta ne eivät ole tähän asti häirinneet maiden sotilaallista ja kaupallista yhteistyötä. Sotilaallinen yhteistoiminta alkoi 1990-luvun puolivälissä, jolloin molemmat kokivat vahvaa Iranin ja Syyrian uhkaa. Nämä maat ovat olleet pitkään Israelin päävihollisia. Turkki on ostanut runsaasti aseita ja sotakalustoa Israelista. Nyt nämä kaupat on jäädytetty.

Maitten suhteet alkoivat verkalleen viilentyä vuoden 2003 jälkeen, jolloin muslimipuolueen Erdogan nousi pääministeriksi. Hänen mielestään Gazaa hallitsevan palestiinalaisen Hamasin kanssa pitäisi neuvotella rauhasta. Israel torjuu aloitteen jyrkästi, sillä Hamas ei hyväksy Israelin olemassaoloa.
Israelissa on laajasti kritisoitu Turkkia, koska maan omat ihmisoikeusasiat ovat pitkään olleet rempallaan muun muassa suhteessa kurdeihin ja armenialaisiin. Armenian kanssa välejä on pitkään hiertänyt Turkin toteuttama kansanmurha ensimmäisessä maailmansodassa. Joukkotuhossa surmattiin ja kuskattiin autiomaahan nälkäkuolemaan ainakin miljoona armenialaista. Turkkilaiset eivät myönnä tätä kansanmurhaksi. Diplomaattisista syistä Israel ei ole virallisesti myöskään puhunut armenialaisten kansanmurhasta, vaikka sen myöntämistä ovat vaatineet mm. Ranska ja USA.
© HEIKKI KANGAS

AITAA EGYPTIN RAJALLE

Länsirannan ympärille rakennettua turva-aitaa pohjoisessa (© kuva:Heikki Kangas)

Israel rakentaa uutta turva-aitaa Siinaita vasten

Uutisointi Israelin suunnittelemasta turva-aidasta Siinaille alkoi velloa kuin konsanaan puheet turva-aidasta Länsirannan ympärillä. Ennen kuin asiasta on tuotu julkisuuteen varsinaisia rakennussuunnitelmia, otsikot muun muassa Suomessa kertovat jälleen ”muurista”. Palestiinalaisten asuttaman Länsirannan turva-aidasta on koko ajan puhuttu muurina. Kuitenkin yli 80 prosenttia on teräsverkkoaitaa, muuria on kriittisimmissä kohdissa, joissa arabi- ja juutalaisasutukset ovat ihan seinänaapureina ja Israelin hallitus on päättänyt, että uhka vaatii jämerämpää liki kymmeneen metriin kohoavaa betoniaitaa.
Kansainvälisesti ei ole uskottu Israelin selityksiä turvallisuudesta, vaan on kirjoitettu ja raportoitu ”rotusortoaidasta” ja Israelin keinosta pakkolunastaa aidan rakentamisen vuoksi palestiinalaisten viljelysmaita. Ehkä tässäkin on osatotuus, mutta aidan olemassaolo on jo todistanut turvamerkitystä, monen terroristin itsemurhapommituksen aikeet ovat kilpistyneet aitaan.
Israelin hallitus ilmoitti sunnuntaina Siinain niemimaata halkovasta aitahankkeesta ja perusteli sitä pakolaisilla. Egyptistä Siinain kautta on tullut tuhansittain mm. Sudanin Darfurista väkeä. Egyptin viranomaiset ovat surmanneet ainakin joitakin kymmeniä näitä vaarallisella matkalla olleita pakolaisia, joista monet ovat onnistuneet tulemaan Israelin puolelle Siinain kautta. Heitä on asettunut muun muassa rantalomakaupunki Eilatiin ja Negevin autiomaan kaupunkeihin, osa heistä on saanut aitoina pakolaisina turvapaikan Israelista, osan kohdalla viranomaiset pohtivat, karkotetaanko heidät tulopaikkaansa eli Egyptin puolelle.
Suurin osa näistä ovat tulleet joka tapauksessa henkensä kaupalla, ovat he sitten aitojan sodan pakolaisia tai siirtolaisia, jotka toivovat parempaa elintasoa Israelissa. He ovat maksaneet suuria summia, jopa kaiken omaisuutensa Siinain beduiineille, jotka toimivat ihmissalakuljettajina.

Ulkomailla arvostellaan, että Israelin tarkoituksena olisi kuitenkin ennen muuta eristää entisestään Hamasia Gazaan, jonka ympärille etelään Egyptikin on alkanut rakentaa omaa turva-aitaansa. Israel haluaa aidalla toki myös estää sen, ettei Gazasta kierretä Siinain kautta tekemään terrori-iskuja Israeliin.
Pääministeri Benjamin Netanjahu perusteli hallituksen alkuviikon neuvottelussa, että hän vahvisti päätöksen sulkeakseen Israelin eteläisen rajan soluttautujilta ja terroristeilta. Netanjahu korosti, että strategisella päätöksellä halutaan varmistaa myös Israelin juutalaista ja demokraattista luonnetta. Hänen mukaansa on kestämätöntä, jos kymmenettuhannet laittomat siirtolaiset tulevat etelästä rajan yli.
Epävirallisten laskelmien mukaan Israeliin tulee nykyisin viikossa jopa 200 afrikkalaista pakolaista tai laitonta siirtolaista Egyptin kautta. Näitten tulijoitten enemmistö on Sudanista, Eritreasta ja Etiopiasta.

Israelin ja Egyptin välisellä rajalla Siinain niemimaalla on mittaa noin 250 kilometriä. Netanjahun hallituksen kaavailema raja-aita rakennettaisiin kahdessa pätkässä. Pohjoisen osuus on Kerem Shalomin rajanylityspaikalta Gazan rajalta Nitzanaan, joka on Siinain vastaisella rajalla Negevin autiomaan länsiosassa. Osa turvarakenteista saattaa olla myös muuria. Toinen osa kameroiden valvomasta teräsverkkoaitasysteemistä rakennetaan Punaisen meren rannalta Eilatista kohti pohjoista. Koko rajasta on tavoitteena aidata vajaa puolet.
Hankkeen aikataulua ei ole vahvistettu, mutta sen kustannusarvio on 1,5 miljardia Israelin shekeliä eli vajaat 300 miljoonaa euroa. Kuusi vuotta sitten aloitettu Länsirannan alueen turva-aidan pystytys on myös yhä kesken.Gazan alueelle ja sitä hallitsevalle Hamasille uudet aitasuunnitelmat ovat ikävä uutinen. Gazalaiset ovat viime kuukausina jälleen vahvistaneet hiekkamaahan kaivettujen salakuljetustunnelien verkkoa, jonka kautta alueelle on tuotu aseita. Viime viikkoina raketti- ja kranaatti-iskut Israelin puolelle ovat lisääntyneet. Osaksi tässä on todennäköisesti näyttämisen uhoa, kun Gazan sodasta on kulunut vuosi.Egypti ryhtyi joulukuussa rakentamaan Gazan ja Egyptin välisen rajan länsireunalle kymmenen kilometrin mittaista teräsaitaa, joka kaivetaan liki 20 metrin syvyyteen. Näin se katkaisee samalla satojen maanalaisten tunnelien verkoston Rafian rajakaupungin tuntumassa. Asekuljetusten ohella tunnelien kautta on tuotu Gazaan mustan pörssin elintarvikkeita.Siinaille kaavailtu uusi Israelin aita toimisi ilmeisen hyvin yhteen Egyptin hankkeen kanssa.
Palataan aitanhenkkeeseen, kunhan suunnitelmat tarkentuvat.

© HEIKKI KANGAS, Israel

TERRORISMIN PALUU LÄNTEEN

Israel on saanut kokoea useita pommi-iskujen aaltoja taistelussaan palestiinalaisia vastaan. Kuvan itsemurharäjäytys tapahtui 1990-luvun alkupuolella Afulassa, jossa kuoli kahdeksan koululaista. (© kuva: Heikki Kangas)

Terrorin uudet uhkat

Nigerialainen muslimi oli jouluna erittäin lähellä onnistua räjäyttämään amerikkalaisen matkustajakoneen, joka oli matkalla Hollannin Amsterdamista Detroitiin. Mies onnistui salakuljettamaan pommin ainekset alusvaatteissaan koneeseen, jossa vain lentomatkustajien ja henkilökunnan ripeys pysäyttivät räjäytyksen.
Tapahtuma palautti Yhdysvaltoihin vuoden 2001 syyskuun 11. pilvenpiirtäjäsurmien traumat. Vakavan iskuyrityksen vuoksi useita lähetystöjä suljettiin terrori-iskujen pelossa. Yhdysvallat asetti 14 maan asukkaat erityistarkkailuun lentokentillä. Jemenin ohella seurataan mm. Afganistanin, Pakistanin, Irakin ja Sudanin kansalaisia. Näissä epävakaissa maissa on vahvat muslimienemmistöt.
Ulkoministeri Hillary Clinton myös nimesi pienen Jemenin uhkaksi niin Lähi-idän kuin länsimaiden turvallisuudelle. Lentokoneterroristi kertoi saaneensa koulutuksen iskuun Jemenissä, jossa käydään parhaillaan taisteluja. Hallitus yrittää eliminoida maassa toimivaa al-Qaidan verkostoa. Al-Qaida ja sen johtaja Osama bin Laden olivat New Yorkin terrori-iskujen vastuulliset reilut kahdeksan vuotta sitten.

Viikon alussa useat maat mm. USA, Britannia ja Ranska sulkivat Jemenin edustustojaan terrori-iskujen pelossa. Noin 24 miljoonan asukkaan Jemen on Persianlahden alueen arabimaista köyhin. Työttömyys on lisännyt sisäistä levottomuutta ja nyt maa nousi kertaheitolla Yhdysvaltojen silmätikuksi Irakin, Iranin ja Afganistanin ohella.
Amerikkalaisten uutislähteitten mukaan nigerialaisella oli yhteydet Jemenissä operoivaan al-Qaidan osastoon, joka myös ilmoitti viime viikolla olleensa pommiyrityksen takana. Järjestö vaati lisää iskuja länsimaiden ”ristiretkeläisiä vastaan” Jemenissä ja muualla. Bin Laden käytti New Yorkin tapahtumien yhteydessä usein samaa ristiretki -nimitystä, korostaakseen taistelunsa ”hengellistä luonnetta”, islamin pyhää sotaa kristinuskoa ja juutalaisuutta vastaan.

Terrorismin uhka haipui USA:ssa poliittisesta keskusteluista viime vuoden alussa, kun Barack Obama tuli presidentiksi. Hän kävi vierailulla arabimaailmaan avainvaltioissa kuten Egyptissä ja käytti useita vahvoja puheenvuoroja sovitellakseen välejä islamilaisiin maihin. Nyt amerikkalaisten republikaanien oppositio on saanut eväitä syyttää Obamaa heikoksi suhteessa terrorismiin. Oppositio haluaa muistuttaa, ettei vuosituhannen alussa puhjennut sota terrorismia vastaan ole suinkaan päättynyt. Obaman hallitus on puolustautunut mm. huomauttamalla, että USA lähettää nimenomaan terroristeja vastaan Afganistaniin lisää 30.000 sotilasta.
Amerikkalaiset havahtuivat uuteen terrorikeskusteluun jo marraskuussa, kun islaminuskoinen psykiatri ja armeijan majuri surmasi tukikohdassaan 13 ihmistä. Joulun terrori-iskun yritys lentokoneessa kuohutti vieläkin enemmän, sillä 23-vuotiaan hyökkääjän isä oli varoittanut viranomaisia poikansa mahdollisista aikeista.

Jemenin turvallisuusuhka on jatkossa entistä vaikeampi aihe Obaman hallitukselle, sillä presidentti lupasi vapauttaa terrorijahdin seurauksena perustetun Guantanamon pahamaineisen leirin vangit tämän vuoden alussa. Suurin osa jäljellä olevista vangeista on juuri jemeniläisiä. Presidentti George W. Bushin perustaman vankileirin menettelyitä on syytetty ihmisoikeusloukkauksiksi myös USA:n liittolaismaissa.
Itsemurhaiskut ja yritykset ovat valitettavasti jatkuvaa arkea monissa islamilaisissa maissa. Ääri-islamilaiset ryhmät varmistavat toimillaan sen, että ne pysyvät uutisotsikoissa ja vaikeuttavat entisestään pyrkimystä kattavaan rauhansopuun Lähi-idässä. Avaimena tähän pidetään Israelin ja palestiinalaisten välistä sopimusta.
© HEIKKI KANGAS

RUOTSALAISET, GAZA JA ISRAEL

Ruotsi ja Auschwitzin kyltti

Puolan Auschwitzin tuhoamisleirin portin yläpuolelta varastettiin joulukuun puolivälissä kuuluisa kyltti. Saksan natsien Arbeit Macht Frei (Työ tekee vapaaksi) –kirjoitus herjasi toisen maailmansodan vainottuja. Auschwitzissa tuhottiin pelkästään yli miljoona juutalaista.
Poliisi pääsi yllättävän nopeasti metallisen kyltin jäljille, se löytyi kolmeen osaan paloiteltuna metsästä lumen alta. Varkailla oli aikeena myydä kyltti.

Etelä-Puolassa sijaitsevassa Auschwitzissa käy vuosittain miljoona vierailijaa, heidän joukossaan suurehko määrä juutalaisia mm. nuoriso- ja koululaisryhmiä. Heidän tuomansa pääsymaksut eivät riitä museon ylläpitoon, ja monet keskitysleirin noin 150 rakennuksesta ovat remontin tarpeessa. Puola on tänäkin vuonna vedonnut lahjoittajiin Auschwitzin säilyttämiseksi. Saksa ilmoitti hiljattain lahjoittavansa 60 miljoonaa euroa kunnostukseen. Tammikuussa tulee 65 vuotta siitä, kun sodan voittaneet liittoutuneet vapauttivat Auschwitzin muutaman tuhatta eloonjäänyttä vankia.

Röyhkeä varkaus harmitti puolalaisia poliitikkoja, ja he lupasivat vihjepalkkion varkaitten tavoittamiseksi. Israelilaiset poliitikot reagoivat vahvasti varkauteen. Heidän epäilynsä uusnatseista saattoivat osua yllättävän lähelle. Jouluaattona ruotsalainen iltaspäivälehti Aftonbaldet uutisoi uusnatsiryhmän ideoimasta aseellisesta iskusta ruotsalaisia kansanedustajia ja pääministeri Fredrik Reinfeldtiä vastaan. Ruotsin turvallisuuspoliisin mukaan uhka oli vakava. Isku olisi rahoitettu Auschwitzin kylttivarkaudesta saaduilla miljoonilla. Entinen ruotsalainen uusnatsijohtaja kertoi Aftonbladetille, että ruotsalaiskeräilijä oli valmis maksamaan kilvestä miljoonia kruunuja. Se oli tarkoitus kuljettaa Ruotsiin. Ruotsalaistietojen mukaan uusnatsien suunnitelman vuoksi ei ole toistaiseksi pidätetty ketään.

Israelissa Aftonbladetin paljastuksiin suhtaudutaan nuivasti, sillä lehti keräsi arveluttavaa mainetta syyskesällä ”paljastamalla”, että Israelin sotilaat surmaavat palestiinalaisia nuoria saadakseen heiltä leikkausten siirrännäisiksi sisäelimiä. Uutisankaksi paljastunut juttu sai aikaan diplomaattisen kärhämän Ruotsin ja Israelin välillä. Ruotsi ei suostunut Israelin toiveista huolimatta esittämään anteeksipyyntöä ja ulkoministeri perui Israelin vierailunsa.

Joulukuun alussa EU-puheenjohtajamaa Ruotsi esitti lisäksi maitten ulkoministerikokouksessa, että Jerusalemista tehdään tulevaisuudessa palestiinalaisten pääkaupunki. Ruotsi on myös ollut johtavia länsimaita, jotka ovat esittäneet talouspakotteita Israelia vastaan, jotta se lieventäisi palestiinalaisalueitten saartoa. Ruotsi on monien muitten ohella ollut nihkeä ymmärtämään Israelin itsepuolustuksen tarvetta esimerkiksi Gazan vuoden takaisessa sodassa.
© HEIKKI KANGAS

JO VUOSI GAZAN SODASTA

Rakettien tuhoja Sderotissa tammikuussa 2009. (Kuva: © Heikki Kangas)

Katsaus menneeseen

Vuoden taiteessa on tapana tutkailla mennyttä vuotta. Kuinka lyhyeltä tuo jakso vaikuttaakaan. Kun viime joulun tienoossa olin perheen kanssa israelilaiskylämme puistossa pelaamassa koripalloa, soivat Gazan sodan ensimmäiset hälytykset korviimme ja tuosta läksi jälleen yksi toimittajan tiivis rupeama Lähi-idän kriisin keskellä. Ensimmäiset blogini ajauduin kirjoittamaan vasta noissa kolmannen ”Israelin sotamme” tunnelmissa.

Seuraavassa kertaukseksi tiivistelmää 1.1.2009 ensimmäisistä Gazan sodan päivistä:

”Lähi-itä ja sen piskuinen keskus, Israel on mielenkiintoinen, arvaamaton ja pelottavakin paikka. Kulunut viikko on asian jälleen vahvistanut. Israelin mittavat ilmaiskut Gazaan sekä palestiinalaisten raketit ja kranaatit ovat jo viiden päivän ajan aiheuttaneet hyvin vakavan uhkan yli kahden miljoonan ihmisen arkeen. 1,5 miljoonaa heistä on gazalaisia ja reilut puoli miljoonaa lounaisen ja Keski-Israelin asukkaita.
Mikäli taistelut pitkittyvät, uhreja tulee lisää. Israel menettää samalla kansainvälistä arvostustaan. Jo nyt on ollut erittäin laajoja mielenosoituksia eri puolilla maailmaa Israelia vastaan, pienimuotoisena myös Helsingissä.

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon tuomitsee Israelin kohtuuttoman voimankäytön. Samalla hän paheksuu iskuja Israelia vastaan ja hyväksyy Israelin oikeuden puolustaa itseään. Tässä dilemma onkin, miten puolustaa siviiliväestöä ilman voimankäyttöä. Gazan raja-alueen juutalaisasutukset ovat jo vuosien ajan joutuneet kokemaan arabien ääriryhmien tulitusta. Missä on kohtuuden raja, jos raketit saavat aikaan päivästä päivään pelkoa, aineellista tuhoa, haavoittumisia ja jopa kuolemaa. Raketteja ja kranaatteja on tullut Gazasta viimeisten kolmen vuoden aikana Israeliin parisen tuhatta, suurin osa niistä 20.000 asukkaan Sderotin kaupunkiin ja sen lähiympäristöön.
Nyt tilanne on erilainen, kun Israel aloitti laajamittaisen sotatoimen Gazan aseryhmiä ja raketinampujia vastaan. Hamas on pyrkinyt kärsimiensä tappioitten keskeltä vastaamaan ampumalla raketteja Israelin puolelle niin pitkälle kuin mahdollista.

Perheenä olemme tämän joutuneet myös kokemaan useina päivinä, sillä asumme noin 30 kilometrin päässä Gazasta, suur -Tel Avivista kaakkoon. Esimerkiksi keskiviikkona Hamasin ammuksia lensi joka puolelle meitä ympäröiviin kyliin ja kaupunkeihin. Vaikka sotatilanteen ymmärtää, ei tunnu kivalta, kun joutuu vetäytymään päivittäin useita kertoja pommisuojaan. Keskiviikkona 13-vuotias tyttäremme ja koko hänen koulunsa evakuoitiin kesken päivän. Pienemmät lapset, joitten koulut ovat vieläkin lähempänä varoaluetta, ovat jääneet jo aiemmin koteihin. Meillä on riittänyt vilskettä, kun naapurien lapset ovat tulleet opettelemaan suomalaisen pullan tekoa. Hälytysten soidessa meitä on kiiruhtanut parhaimmillaan vajaan seitsemän neliön pommisuojaan 11 henkeä. Välillä vaikuttaa kovin etäiseltäkin, kun eri maat ja yhteisöt vetoavat Gazan tulitauon puolesta ja toivovat siviiliuhrien välttämistä.

Sodassa valitettavasti siviilejäkin kuolee, ja tämä uhka kasvaa, jos käytetään ihmiskilpiä. Vaikka sodasta tiedottamiseen liittyy aina annos propagandaa, kokemusteni ja lukuisten haastattelujen perusteella en pidä silti tavattomana Israelin armeijan kommenttia, jonka mukaan Hamasin asemiehet ovat vetäytyneet paitsi maan alle myös tavallisen kansan keskelle muun muassa sairaalarakennuksiin ja pukeutuvat siellä lääkärien ja hoitajien asuihin.
Laajenevien sotatoimien ongelmana on toistaiseksi ollut se, etteivät ne tee israelilaisten siviilien elämää turvallisemmaksi. Hamas on ampunut edelleen päivittäin kymmeniä raketteja ja osa niistä on entistä tehokkaampia, kantama on jo reilun 40 kilometrin päähän.
Pommihälytyksen soidessa meillä on 45 sekuntia aikaa kiirehtiä suojaan. Gazan rajapinnassa tuo varoaika on 10 sekuntia, sitten raketti tai kranaatti iskeytyy johonkin. Ilmapommituksissa gazalaisilla ei ole edes tuota lyhyttä varoaikaa. Tällaista on valitettava sodan arki.”

Lähi-itä säilyy räjähdysherkkänä. Vuodessa tilanne ei ole ratkaisevan paljon tyyntynyt, vaikka näinä päivinä odotetaan Hamasin vastausta kolme vuotta sitten kaapatun israelilaisen sotilaan vapauttamisesta liki tuhatta palestiinalaisvankia vastaan.
Toisaalta huhutaan laajemmasta liennytyksestä ensi vuoden alussa. Ilmeisesti Euroopan maaperälle yritetään hamuta rauhanprosessiin Israelin ja palestiinalaisjohdon lisäksi syyrialaisia. Äkkipäätä se tuntuu suurilta puheilta kuten monesti ennenkin. Eurooppa on lähtenyt kohottamaan sovittelijan profiiliaan, sen ulkoministerit vaativat kaksi viikkoa sitten Jerusalemin jakamista myös palestiinalaisten pääkaupungiksi. Tähän ehtoon konsultaatiot sitten viimeistään kaatuvat.
© HEIKKI KANGAS